|
|
Miss' laaja aukee Pohjanmaa,
veet merten, virtain vaahtoaa,
me siellä maassa hallojen
niin kasvoimme kuin kuuset sen:
ei niitä sää voi säikyttää,
:,: ei kuihtumaan saa talvetkaan, :,:
ei puute kurjuus korpimaan,
ei kuihtumaan saa talvetkaan,
ei puute kurjuus korpimaan.
Kuin aallot järvein tuhanten
käy rannoillamme yhtehen,
niin liittohon myös meidät saa
sun nimes', kallis synnyinmaa.
Jos vainomies sun sulkis' ties',
:,: niin kuolemaan me taistellaan :,:
kuin Vaasan urhot ainiaan,
niin kuolemaan me taistellaan
kuin Vaasan urhot ainiaan.
Et turvatta sa, Suomi, jää,
on vankka Pohjas' ranta tää,
ja muuris' meidän olla suo,
jot' eivät myrskyt maahan luo.
Pois unteluus ja hervakkuus!
:,: Niin onnehen maan pohjaisen :,:
vie kunto, työ sen poikien,
niin onnehen maan pohjaisen
vie kunto, työ sen poikien. |
